Arja Myllyneva
Salakukkija iski Kerman kanavalla jälleen
Posliinikukka on siitä erikoinen huonekasvi, että se tahtoo kukkia juuri silloin kun ketään ei ole kotona.
On yksi sisäkukka, joka yllättää
emäntänsä aina kun hän itse on pois.
Se on posliinikukka. En koskaan lakkaa ihailemasta sen kauniita valeanpunaisia kukkarterttuja, mutta hävettääkö tätä kasvia joku, kun kukkia pitää kaikessa yksinäisyydessä?
Epäilenpä.
Se saa vaan rauhaa ja usein kaupunkiasunnostani poissa ollessani myös hämärää. Samaa kurjuutta se saa kokea kun itse olen poissa tästä noin 15-asteen siäsälämpötilasta.
Se rakastaa niukkaa kastelua, ja niin moneen kertaan kerrottu totuus on, että jos poistaa jo kukitut kukkien jäännökset, seuraavana vuonna se ei ainakaan kuki.
Korallikaktus on yksi aivan käsittämätön ihmettelyn aihe. Ensin en tiennyt, minne sen sijoittaisin. Kokeilin monta paikkaa ja paras löytyi yöllä lataavan lämpöpatterin vierestä. Nyt se on alkanut kukoistaa.
Lapsuudessani muutamalla naapurilla Oulussa oli yönkuningatar. Se oli jotain käsittämätöntä. Piti valvoa pikkuyttönä aamuyölle asti, kun rouva tuli sanomaan, että tulkaa heti, nyt se on loistossaan.
Tietyissä kasveissa on jonkunlainen eroottinen lataus, ja tässä kasvissa oli sitä. En ihmettele, että kaikki yökiitäjät, kolobrit ja muut hyönteiset ovat heti sen kimpussa luonnossa.
Ehkä ne osaavat jopa aavistaa, milloin yönkuningas, joka sekin on kukka ja yönkuningatar kohtaavat.
Mutta elkää peljästykö, täällä Kermalla on ollut sellainen jääsouvi, että lapiota on pitänyt pitää sekä sisällä että ulkona. Taannoin en meinaanut päästä ovesta ulos.
Siispä siitä seuraavassa blogissa Kerman kanavalta, susirajan tuntumasta.