Arja Myllyneva
Sadevesi kannattaa aina säilöä, sulamisvesikin
Sadevettä saa Kerman kanavalla odottaa vielä pitkään, mutta räystäät näyttävät tippuvan.
Se on hieno asia, sillä täällä kaivovesi on niin sanotusti kovaa ja esimerkiksi kukkien kasteluun luonnon taivaasta tiputtanut vesi hakee voittajaansa.
Täällä on kaksi räystästä, joiden alla perinteisesti on ollut sadevesisäiliö. Kukat ja kasvikset sekä pellolla että sisällä rakastavat tätä vettä.
En heti hoksannut asiaa, mutta viime kesästä lähtien sepän saaveilla on ollut käyttöä. Muovisaaveja täältä löytyy ihmetykseen asti, mutta hiljalleen alkaa selvitä, mikä kunkin saavin tarkoitus on ollut.
Lumen painon saattelemina räystäät näyttivät mihin mikäkin ja osa oli kadonnut kokonaan. Niinpä piti asentaa räystäät sellaiseen asentoon, että ne saivat veden valumaan astioiden suuntaan.
Ei se ihan helppo homma ollut, mutta onnistui kuitenkin. Sisääntulon vasemmalle puolella yksi saavi ja oikealle toinen. Liiterin katon rajassakin on räystäs, mutta toistaiseksi se sojottaa vielä ihan minne tahtoo.
Täällä Kerman kavalla on satanut kaksi kesää solkenaan. Ei ole ollut sadevedestä puutetta. Ensimmäisenä kesänä pelkäsin, että poissaollessani yrttini kuolevat kuivuuteen, mutta kävi toisin. Satoi niin paljon, että juuret mätänivät ruukuissa.
Suosittelen, että jos ostatte muoviruukkuja, jotka näyttävät saviruukuilta, tarkistakaa, että pohjassa on reikä, mielellään useita reikiä.
Kastelussa käytän yleensä siihen tarkoitettua kastelukannua, isoa. Niitä minulla on monta. Muuten pienenä vinkkinä, säilyttäkää kastelukannut, missä ne sitten ikinä ovatkin, vaakatasossa.
Näin vältytte kannujen suojaan joutuneiden myyrien ruumiinpalvojaisilta. Senkin olen oppinut käytännössä.
Muuten tässä talossa tulee “lihaa” noin viidestä kuuteen kappeletta viikossa erinomaisiin pyydyksiin.
Ei se kivaa ole, mutta kunhan varpuspöllö saapuu, niin eiköhän ala kato käydä.
Koska etelässä alkaa astua kuvioihin kevät, annan pari vinkkiä sadevesipuuhista.
Olen kokeillut sekä muovi-, että metallikauhaa sadeveden lappomisessa.
Jos kastelet illalla, älä luota siihen, että aamulla kauha olisi tallella, jossa sataa. Se on uponnut kuin Titanic aikoinaan.
Jätä kauha, oli se mitä materiaalia hyvänsä aina saavin sivuissa sijaitseviin kantokahvoihin. Homma
helpottaa huomattavasti. Ei tarvitse aamutuimaan kääriä hihoja etsiä kauhoa tynnyrin pohjalta.
Täällä Kermalla on lunta yli puoli metriä, mutta koska taimien kasvatus alkaa olla alullaan arvostan tätä vettä ja kerään kaiken talteen.
Sade-ja sulamisvesi ovat tärkeitä makean veden kastelutapoja.
Tähänkin lajiin liittyy muutama vinkki, jotka kirjasin viime kesänä ylös siksi, että niistä saattaisi olla hyötyä muillekin. Tuli nimittäin kokemuksen sanelemaan tietoa ihan itse koettuna.