Ihan pihalla

Musti vauhdissa

Joku totesi tämän talven olevan paha myyrävuosi.

Uskotaan, niinhän on toitotettu usealta taholta. Täällä maaseudulla asuvalla on helppoa, kun kissan voi päästää vapaana ulos. Myyriä näkyy, mutta ne makaavat paikallaan. Useimmiten niistä on jäljellä vain vihreä mahapussi verannalla.

Tänä talvena ainakin Länsiväylä -lehdessä on ollut vilkasta keskustelua siitä, saako taajamassa (tässä tapauksessa Espoossa) pitää kissoja vapaana vaiko ei. Virallisestihan lakipykälän mukaan asia menee niin, että kissa ei saa päästä vapaana esimerkiksi pururadalle tai lasten hiekkalaatikolle.

Asia on poikinut yllättävänkin tulista mielipiteen vaihtoa lehden sivuilla. Joidenkin mielestä on pöyristyttävää, että kissoja juoksee vapaana häiriköimässä, toisten mielestä on karmeaa, että ne näin altistuvat monille vaaroille – varsinkin autoille – ja kolmannet toteavat, miten kissan elämä ei ole kunnon elämää sisälle teljettynä.

Pakko myöntää, että itsekin kallistun jälkimmäiseen heimoon. Toki myönnän, että vapaana kulkevaa kissaa on vaikeaa, muttei mahdotonta, tunkea valjaisiin. Ehkä se lienee kuitenkin turvallisin tapa ulkoiluttaa kissaa kaupungissa ja alueilla, joilla naapurien eläinystävällisyydestä ei ole varmuutta. Omalle tontille kulkeva naapuruston kissa saattaa ärsyttää silmittömästi, samalla tavoin kuin naapurin etupihalle ruostumaan jätetty traktori. Mutta se onkin jo toinen juttu.