Riippumatto rakenteilla olevan muotopuutarhan kupeessa

On  hyvä laittaa riippumatto ajoissa pihalle. Sitä kaivataan jo nyt, vaikka kesähelteistä ei ole vielä tietoakaan – ainakaan täällä läntisessä saaristo-Suomessa. Muotopuutarha on ikuisuusprojektini, tosin ikuisuuden takaraja häämöttää: neljäs eli viimeinen kukkapenkki on kaivuuvaiheessa. Kaivuuta hidastavat vaahteran ja vanhan suuren karviaispensaikon juuret sekä maasta nousevat entisen rakennuksen keittiönmuurin tiilet. Lapio kalahtaa tiileen tai kaakelinpalaan lähes joka iskulla, joka toisella iskulla tulee vastaan tanakka juuri. Lepohetkiä tarvitaan!

Siksi onkin hyvä, että lepopaikka on heti työpaikan vieressä.

Sepelikasa on heti vieressä, jos tehokkuudenpuuska iskee

Riippumaton toisella puolella on sepelikasa, josta tulee siistit reunustat talojeni seinänvierille heti kun vain jaksan sitä kärrätä. Myös tämä muotopuutarhani viimeinen kukkapenkki tarvitsee reunalaudan ja sepelikerroksen talon seinän puoleiselle reunalleen.

Venevajan riippumatto

Venevajallakin täytyy olla oma lorvailukeskus, jos lorvailun tarve iskee. Kellahtaminen ja hiljalleen keinuminen pääskysten vihellellessä pään yllä on aika nautinnollista.

Nautinnollisia kevätpäiviä kaikille!

Kukkalaaksossa on noin 20 narsissilajiketta

Kukinnan arvellaan olevan parhaimmillaan tulevana viikonloppuna – sopivasti juuri äitienpäiväksi. Ensimmäiset sipulit kukkalaaksoon on istutettu vuonna 2007 ja niitä on lisätty vuosittain. Sipulikukat ovat saaneet kukkia vuodesta toiseen rauhassa, sillä peurat tai myyrät eivät ole niihin kajonneet.

Kukkalaakson sipulit on tuotettu Hollannista

Kukkalaakso on narsissien lyhyen kukinnan vuoksi avoinna yleisölle ainoastaan toukokuun 20. päivään saakka. Gullön krouvin vintillä on myös kahvila, jossa on tarjolla pikkusuolaista. Tämän jutun tekstissä on käytetty myös Etelä-Uusimaa-lehdessä olleita asiatietoja. (Katso aiheesta kuvia myös Eeron kuvakulmasta).

Puolen kilometrin pituinen hiekkapolku kiemurtelee narsissien lomitse

Yellow River

Tahiti

Fortissimo

Pärlhyacint Muscari Blue Magic

Syksyllä kuura peitti pientä ruskaantunutta bambua.

Vuoribambuntaimen kotiutuminen alkoi rankanlaisesti: ensimmäisenä talvena yksi hyvin monista myyristä tuli ja silppusi sen hennot varret kasaksi, joka alkoi paljastua lumen sulaessa. Kesän alussa mullan pinnalla näkyi vain nyrhittyjä tikkuja, eikä tuulessa kuulunut laisinkaan bambunlehdyköiden suloista kahinaa.

Tärkein oli kuitenkin säilynyt lumen ja lehtipeitteen alla, ja kesän kuluessa bambu kasvatti terhakkaasti uuden varsiston. Viime syksynä se oli jälleen samankokoinen kuin vuotta aiemmin. Talveksi se sai juurelleen vielä pohjattomaksi leikatun muovisangon pitämään mahdolliset myyrät loitolla houkuttelevista, talvellakin mehukkaista varsista. Muuten se sai suojakseen vain sen verran lunta kuin pieneen notkelmaan sattui satamaan.

Kylmimpinä päivinä lehdykät vetäytyivät pieniksi rulliksi, vielä keväänkin tullen. Mutta lopulta ne oikenivat ja liikahtelevat nyt kirkkaanvihreinä lämpenevässä tuulessa.

Kevätbambu.

Zetas Trädgårdin ideapuutarha

Messut pidettiin 12.–15. huhtikuuta ja pääsin käymään paikan päällä lauantaina, joka oli varmaankin vilkkain päivä. Sää oli kehno: loskaa ja räntää satoi ja oli satanut yön aikana niin, että sekä laivarannassa että messukeskuksen ympäristössä piti kahlata 5–10 cm:n paksuisessa sohjossa. Ketään ei varmasti kiinnostanut mennä pihalleen kuopsuttamaan, mökkireissusta nyt puhumattakaan; silloin puutarhamessut kutsuvat!

Messuilla vieraili lähes 55 000 kävijää neljän päivän aikana. Messujen aikana jaetaan palkinnot parhaasta ideapuutarhasta, osasosta ja parvekesisustuksesta sekä julkistetaan vuoden pelargoni. Zetas Trädgård -puutarhamyymälän ideapuutarha sai hopeamitalin.

Fiskarsin osasto

Fiskarsin osastolla sai suomalainen röyhistellä rintaansa. Kattaus oli herkullinen! Kalusteet Artekia, astiat Iittalaa, huomaa Anu Penttisen lasilinnut, ja uutuusvärit puutarhatyökaluissa samaan sävyyn. Voitto tuli menestyksekkäästä messuteeman yhdistämisestä myyvään ulkonäköön. Vuoden messuteema oli “odottamattomat yhdistelmät ja inspiroivat yhteentörmäykset”!

Skillebyholmin ammattikorkeakoulun ideapuutarha

Messuvieraat valitsivat omaksi suosikikseen ideapuutarhojen joukosta Skillebyholmin ammattikorkeakoulun hauskan vihanneksin ja viljelmin koristellun olohuoneen. Seinän taideteos on kokonaan tehty tuoreista vihanneksista.

Messukahvila Café Esplanad

Tukholman messuilla kävijä saa aina odottaa erikoista eikä tule pettymään. Tämänvuotinen messuhallin pääkahvila oli luomuhenkinen viljantähkineen kattovalaisimissa ja yrttikimppuineen myyntitiskin yläpuolella.

Ai niin, se vuoden pelargoni: se oli keltakukkainen ‘First Yellow’.

Ensi vuoden messut – kyllä, olen jo katsonut päivämäärät valmiiksi! – pidetään 11.–14.4.2013. Paikka Älvsjön messukeskus.

Hamamelis 'Diane'

Syksyllä istuttamani taikapähkinä ‘Diane’ alkoi tammikuun lauhalla alkupuolella näyttää hieman raottuvia kukkanuppuja. Väliin tulivat kovat pakkaset ja mietin, mitenköhän nuput pärjäävät.

Hyvin pärjäsivät. Helmikuussa avautui pari kukkaa ja nyt puska on täydessä kukassa. Ruosteenpunaiset kukat ovat jännittävän hapsumaiset. Sen juurella kukkii pieni keltainen talventähti (Eranthis hyemalis).

Viburnum rhytidophyllum

Poimuheisi (Viburnum rhytidophyllum) on ainavihanta, vaikka sen lehdet ovat kyllä aika lailla ruskettuneet talven aikana. Tämä on sellainen testing, testing -laji. En tiedä, miten se menestyy Suomessa vai menestyykö juuri lainkaan. Harvinaisuus on hankittu Vakka-Taimesta.

Helleborus Orientalis-ryhmä

Tarhajouluruusun (Helleborus Orientalis-ryhmä) kukkia osasin odottaa, mutta odotin niiden olevan jo pidemmällä. Kukat ovat kuitenkin yllättävästi vasta nupulla maan pinnassa. Tosin onhan nyt vielä aikaista. Tässä kasvi kokonaisuudessaan, sen lehdet ovat varsin suuret:

Tänä vuonna Turun saaristossa oli mukavan vähän lunta ja se on sulanut nopeasti pois. Pihallani on lunta ehkä yhteensä kymmenen neliömetriä jos sitäkään, lähinnä rakennusten pohjoispuolilla.

Vertailun vuoksi tässä kuva suunnilleen samasta kohdasta tasan vuosi sitten!

Tämähän minulla oli nytkin mielessä eli jouluruusun nuput heti iskussa kun lumi sulaa päältä pois. Mutta tässä tilanteessa oltiin viime vuonna vasta 5. huhtikuuta. Kyllä se vielä ehtii ja tämä on vasta alkua.

Antoisaa kevään odotusta kaikille!

Krassit peittävät näkyvistä puunjuurakon rautalankoineen, joita pitkin ne kiipeilevät

Asetimme suurehkon puunjuurakon ylösalaisin laatikkoon ja kiersimme tukevaa rautalankaa juurakon haaroihin. Sitten kaadoimme laatikon täyteen hyvälaatuista multaa ja kylvimme siihen toukokuun lopulla puolisen vuorokautta liotuksessa olleita köynnös- ja pensaskrassin siemeniä. Parin päivän välein laatikkoon piti muistaa hulauttaa vettä, jos luonto ei sitä antanut. Kukinnan alettua juhannuksen jälkeen sitä jatkui pitkälle syksyyn, kun poisti säännöllisesti kuihtuneet kukat.

Useiden krassien kukat ovat syötäviä, joten niitä voi käyttää esim. salaatteihin tai ruokien koristeluun

Tuossa samaisessa talomme pohjoispäädyssä aivan seinän vieressä, auringonvalon tavoittamattomissa, menestyi mainiosti saniaiskasveihin kuuluva hiirenporras. Kasvi on samanaikaisesti sekä komea että siro, ja usein sitä sanotaankin soreaksi hiirenportaaksi. Se muodostaa reheviä ja tuuheita kasvustoja varjoisilla kasvupaikoillaan mm. puronvarsilla. Kasvin siirto luonnostakin onnistuu (maanomistajan luvalla). Juurakko on melko iso, mutta lapiolla sen kaivaminen pehmeästä maasta on helppoa.

Hiirenportaan runsaus ja komea kasvu luonnossa kertoo ravinteisesta maaperästä

Tähtikesäputken (Orlaya grandiflora) suuret, laakeat kukinnot tuovat mieleen valkeat perhosensiivet. Se on kuin eksoottinen versio kotoisista koiranputkista.

Korkealla ja tuoksuvalla koristetupakalla (Nicotiana mutabilis ´Triangle´) on ilmava kasvutapa ja monisävyisen roosat kukat.

Ja miksipä ei kylväisi puutarhaan kokonaista niittyä helppoa, pastellinsinistä hunajakukkaa (Phacelia tanacetifolia), joka kerää hyönteisiä ja parantaa maata. Hyvin liuskaiset lehdet tekevät kasvustosta pörheän näköisen.

Leskenlehti on kevään ensimmäisiä kukkijoita

Talvimyräkästä huolimatta kevät, mielestäni vuodenajoista parhain, lähestyy kiihtyvällä vauhdilla, vaikkakin monen mielestä liian hitaasti. Iltapäivän valoisa aika on lisääntynyt jo lähes kaksi tuntia ja kun maaliskuun lopulla kelloa siirretään tunti eteenpäin, aurinko laskee vasta illalla!

Neitoperhonen lämmittelee kevätauringossa pystysuoralla kallion seinämällä

Vaikka täällä etelässäkin on ollut edellisten talvien aikana lunta enemmän kuin tarpeeksi, ovat lumet sulaneet sitten kuitenkin melkein yhdessä hujauksessa. Oheiset kuvat on otettu kaikki samana päivänä (19.4.) viime vuonna, eli otsikon mukaisesti: vain kaksi kuukautta näihin aivan kesäisiltä näyttäviin kuviin!

Kivitasku näyttää kuin ottavan aurinkoa rantalaiturilla, mutta oikeasti sillä on jo pesintäpuuhat meneillään rannan kivikossa.

Aikaisina keväinä jopa huhtikuun alussa eteläisimmässä Suomessa luonnonkukista kukkivat leskenlehden ohella sinivuokko ja näsiä, joita seuraavat rentukka ja valkovuokko. Perhosista aikuistalvehtijoiden, joita ovat esimerkiksi neito- ja sitruunaperhonen, lentoonlähtö riippuu kevään edistymisestä. Aikaisimmat yksilöt on tavattu jo maaliskuussa, mutta yleensä lentokausi alkaa huhtikuun lopulla.

Herukkaperhonen lumen alta paljastuneella puukasalla

Herukkaperhonen on myös aikuistalvehtija, mutta se ei lähde liikkeelle yhtä herkästi kuin muut aikuistalvehtijat. Jopa aikaisina vuosina ensimmäiset herukkaperhoset on tavattu vasta huhtikuun puolivälissä, joten ilmeisesti kuvassa oleva yksilö on juuri saapunut talvehtimispiilostaan puukasan päälle lämmittelemään. Samanaikaisesti puukasalla oli myös sitruunaperhonen. Hyvää ystävänpäivää!

Labyrintin takareunalla kohoaa vaakasuoraksi leikattu säleikköpuu.

Aurinkoisena loppukevään päivänä viimevuotisessa Chelsea Flower Show´ssa kuvatun hyötypuutarhan värit hehkuvat lumeen tottuneeseen silmään suorastaan sokaisevasti. Pääasiassa näkyvissä on raikasta vihreää, jonka joukossa pilkottaa laventeleja, tulppaaneja, purppura-alpeja (Lysimachia atropurpurea ´Beaujolais´) sekä punalehtisiä vihanneksia.

 
Koska sato kasvaa korkeissa penkeissä, tarhan suljettu labyrinttivaikutelma voimistuu. Esimerkiksi väinönputket (Angelica archangelica) kukkivat päätä korkeammalla. Kurkut ja köynnösruusut kasvavat viehättävänä sekamelskana säleiköissä.

 
Korkeimmalla ovat jättimäisiin saviruukkuihin istutetut hedelmäpuut, esimerkiksi paksurunkoiset, eksoottiset viikunapuut. Joukossa on myös säleikköpuita, joita toistaiseksi harvemmin näkee meikäläisissä hyötytarhoissa.

Hapsukkaita punaisia kaaleja ja limenvihreitä tupakoita vieretysten.

Tässä ideaa ensi kesäksi: väriä ja hauskoja kasviyhdistelmiä vihannesmaalle!