Eero Miettunen
Lumpeenkukkien tuoksu houkutti sorsapoikia
Lumpeenlehdet ja niiden väleistä esiin työntyneet lumpeenkukat ovat taas peittäneet lähes koko vedenpinnan Hangon kaupungin puistolammella. Eilen lammella käydessäni västäräkki juoksenteli kelluvilla lehdillä ja pyydysteli hyönteisiä. Lukuisa joukko pieniä sinisorsien poikasia useammasta eri poikueesta luovi lumpeenlehtien seassa nousten välillä taapertamaan räpyläjaloillaan lehtien päälle.
Lumpeenkukan makea tuoksu houkutti sinisorsan poikasta
Poikaset olivat kiinnostuneita lumpeenkukista, lähinnä kaiketi niiden tuoksusta, mikä onkin makea ja ehkä vähän saippuainen. Ne laittoivat nokkansa kukan keskustaan ja vain nuuhkivat, koska jättivät sitten kukan vahingoittumattomana rauhaan. Monet lentävät hyönteiset vierailevat kukissa myös ahkerasti. Olen myös nähnyt poikasen hakkaavan nokassaan ollutta lummekasvia vettä vasten saadakseen sen pienemmiksi paloiksi, suuhun sopiviksi. Ilmeisesti sorsat voivat käyttää lummetta ravinnokseen, vaikka koko kasvi on ihmiselle myrkyllinen.
Kasvin latinankielinen nimi (Nymphaea) on peräisin tarusta, jonka mukaan lumme syntyi Herakleen vuoksi mustasukkaisuuteen kuolleesta nymfistä
Kaikki lummelajit ovat pehmeäpohjaisten lampien ja järvenlahtien kaunistuksia. Pohjanlumme on meillä yleisin. Se ei sovi kovinkaan hyvin pihalammikoissa kasvatettavaksi, sillä laji vaatii syvän veden ja sen kukinta-aika on melko lyhyt. Tavallisempaa onkin kasvattaa isokukkaisia puutarhamuotoja, joista on useita lajikkeita. Ne tyytyvät lajikkeesta riippuen 40-80 cm syvyiseen veteen ja ne kukkivat suurimman osaa kesää. Oheiset kuvat otettu 24.6.2012.
Lumme on Etelä-Savon maakuntakukka
Aaah! Ilmeestä päätellen tuoksuu niiiin hyvälle!