Eero Miettunen
Vain kaksi kuukautta näihin kuviin
Tuvan lämmössä tätä juttua kirjoittaessani vallitsee ulkona talven pahin lumimyräkkä, ainakin täällä Hankoniemellä. Lämpötila on sentään nollassa, mutta kosteaa lunta lentää vaakatasossa tuulen saattelemana. Talon vieressä olevassa hongikossa puiden rungot tyvestä latvaan saakka ovat lumen peitossa tuiskun puoleiselta sivulta.
Talvimyräkästä huolimatta kevät, mielestäni vuodenajoista parhain, lähestyy kiihtyvällä vauhdilla, vaikkakin monen mielestä liian hitaasti. Iltapäivän valoisa aika on lisääntynyt jo lähes kaksi tuntia ja kun maaliskuun lopulla kelloa siirretään tunti eteenpäin, aurinko laskee vasta illalla!
Vaikka täällä etelässäkin on ollut edellisten talvien aikana lunta enemmän kuin tarpeeksi, ovat lumet sulaneet sitten kuitenkin melkein yhdessä hujauksessa. Oheiset kuvat on otettu kaikki samana päivänä (19.4.) viime vuonna, eli otsikon mukaisesti: vain kaksi kuukautta näihin aivan kesäisiltä näyttäviin kuviin!

Kivitasku näyttää kuin ottavan aurinkoa rantalaiturilla, mutta oikeasti sillä on jo pesintäpuuhat meneillään rannan kivikossa.
Aikaisina keväinä jopa huhtikuun alussa eteläisimmässä Suomessa luonnonkukista kukkivat leskenlehden ohella sinivuokko ja näsiä, joita seuraavat rentukka ja valkovuokko. Perhosista aikuistalvehtijoiden, joita ovat esimerkiksi neito- ja sitruunaperhonen, lentoonlähtö riippuu kevään edistymisestä. Aikaisimmat yksilöt on tavattu jo maaliskuussa, mutta yleensä lentokausi alkaa huhtikuun lopulla.
Herukkaperhonen on myös aikuistalvehtija, mutta se ei lähde liikkeelle yhtä herkästi kuin muut aikuistalvehtijat. Jopa aikaisina vuosina ensimmäiset herukkaperhoset on tavattu vasta huhtikuun puolivälissä, joten ilmeisesti kuvassa oleva yksilö on juuri saapunut talvehtimispiilostaan puukasan päälle lämmittelemään. Samanaikaisesti puukasalla oli myös sitruunaperhonen. Hyvää ystävänpäivää!



