Eero Miettunen
Silloin, ennen digiaikaa, kun samettikukat hujahtivat toistametrisiksi
Viimeisen kymmenen vuoden aikana digikuvaus on yleistynyt hurjasti. Kuvia siirretään tiedostoina koneelle katseltavaksi. Jotkut teettävät kuvatiedostoista paperikuvia tai printtaavat ehkä itse joitakin kuvia paperille, mutta käsittääkseni paperikuvien teettäminen/tekeminen on vähentynyt huomattavasti. Joskus saattaakin tulla mieleen, etteihän noita albumeissa tai irrallaan olevia vanhoja, oikeita valokuvia voi juuri muuhun käyttää kuin korkeintaan herkkänä hetkenä menneiden muisteluun.
Pisimmät samettikukat kasvoivat 1,2 metrin korkeuteen
Riippumatta siitä, ovatko negatiivit tallella tai hävinneet, vanhoja valokuvia voi hyödyntää skannaamalla tietokoneelle tärkeimmät tai mielenkiintoisimmat kuvat, jolloin niitä voi käyttää esimerkiksi blogissa. Olen juuri skannannut muutaman vanhan valokuvan omaan blogiini (Eeron kuvakulma), mutta myös oheiset kuvat ovat ajalta ennen digiä.
Samettikukat viihtyivät mainiosti syvämultaisessa, hyvin lannoitetussa maassa
Selaillessani vanhoja valokuvia käteeni osuivat nämä kuvat entisen mökkimme pihamaalla kukoistaneista samettikukista, joista pisimmät “ryöstäytyivät” peräti 120 cm:n korkuisiksi. Mummonmökillä kun oltiin, mummo oli aikoinaan kärrännyt naapureilta hevosen, kanan ja kaiketi lehmänkin lantaa mainioksi kasvualustaksi. Samettikukan siemenet on kylvetty suoraan pussista kasvupaikalle. Tuolloin kevät ja kesä olivat lämmön ja sateiden puolesta suotuisia hyvälle kasvulle ja kukinnalle.
Isosamettikukka
Olisi mielenkiintoista tietää, millaisia kasvukokemuksia lukijoilla on samettikukista tai muista “normikorkeuden” ylittäneistä kasveista.
tammikuu 5. 2012 kello: 22:42
Ooh kuinka komeita!
Minulla on vähän samantapainen kokemus, kun levitin kompostoituneen kuivikekäymäläjätteen vastaperustetulle kukkapenkille. Seuraavana kesänä, siis toissa kesänä kasvit kasvoivat vallan mahtavasti ja kukkivat viime kesänä, sormustinkukissakin oli monta kukkavanaa per kasvi :-) Kyllä se kakka vaan on tehoainetta!
Samettikukkia minulla ei vielä ole ollutkaan, jotenkin ne eivät ole minun mieleeni, vaikka sellaisia pienempiä ja yksinkertaisia – enempi minun makuun – löytyy kyllä.
tammikuu 6. 2012 kello: 13:03
Samettikukat ovat kuitenkin siitä mainioita kasveja, että ne eivät ole myöskään peurojen, siis nykyisten kauriiden, mieleen ja makuun. Vaikka eipä silti, muistelen, että kävi ne noita kuvissa oleviakin maistamassa yhden sieltä, toisen täältä, mutta siirtyivät sitten etsimään maukkaampia kasveja.