Ihan pihalla

Kolmioka versoo

Ensi viikolla ilmestyvässä Oma PIHA -lehdessä on Aarno Kasvin kiinnostava artikkeli hernekasveihin kuuluvista puista ja pensaista. Jutussa mainitaan kolmioka (Gleditsia triacanthos) vain ohimennen, sillä se on meillä talvenarka.

Ostin kaksi kolmiokan piikitöntä versiota (G. t. var. inermis) viime kesänä Vakka-Taimesta. Kovinkaan monesta puutarhamyymälästä tai taimistosta kasvia ei taida Suomessa edes saada. Valitsin alle polvenkorkuiset pienet puunalut, jotta ne saisivat hyvän lähdön elämään avomaalla – uskon vakaasti siihen, että ruukussa spiraalille kasvaneet juuret ovat haitaksi puulle ainakin sen ensimmäisinä vuosina, ellei koko elämän. Jos puu on vielä pieni ja sillä on ruukussaan vielä kohtuullisen suora juuri, juurtuu se maahan paremmin. Tämä ei siis ole tieteellisesti todistettua, vaan omaa järkeilyäni. Kovin suurella puulla on jo lehtimassaakin runsaasti verrattuna pieneen juuripaakkuun ahtaassa ruukun multatilassa, josta sen on nestettä imemän. Tällaiset pitkät puuntaimet kuivuvat erittäin herkästi, mikä on harmi, sillä ne ovat kalliitakin.

Viime talvi oli mitä oli: sateinen ja märkä syksy, sitten tuli lumi, joka suli tammikuun alussa lähes kokonaan pois. Sen jälkeen hirmupakkaset ja kovaksi jääksi mennyt lumikerros, jonka alle kissani eivät päässeet myyriä metsästämään kuukausimääriin. Olin istuttanut kolmiokat paikkaan, jossa maa saattaa olla syksyllä hyvinkin märkää. Nurmi puuntaimien vierestä meni talven aikana täysin makkaralle vesimyyrien toimesta. Kun lumi suli, mietin, mitenköhän kolmioka-reppanat tuosta ovat voineet selvitä.

Kumpikin versoo! Ei aivan sieltä polvenkorkeudelta, mutta puolisäärestä ainakin.

Viime sunnuntaina (9.6.) kuvasin omalta osaltani kesän ensimmäiset päivänkakkarat luontolenkkini varrella olevalla hakkuuaukealla (ylin kuva). Tänään keskiviikkona lähdimme Elsan (7 v.) ja Juliuksen (9 v.) kanssa pyöräillen tuolle samaiselle hakkuuaukealle, jonne on matkaa yhteen suuntaan 3,5 kilometriä osin huonokuntoista metsätietä. Puolimatkassa kuuntelimme käpytikan pesäkolosta kuuluvaa poikasten piipitystä. Kolmessa päivässä aukean päivänkakkarat olivat avanneet kukkansa niin, että saatoimme poimia niitä ison nipun. Yleensä luonnonkukka ovat kauneimmillaan kukkiessaan kasvupaikallaan, mutta tuolla syrjäisellä hakkuuaukealla vain satunnainen kulkija (itseni lisäksi) pääsee ihailemaan luonnonkasvien kukintaa, varsinkin, kun autoliikenne sinne on maanomistajan (Fiskars Oy) toimesta estetty puomein. Niin – asettelimme poimimamme päivänkakkarat vedenpitävään roskakoriin ja nostimme korin kukkineen reppuun. Eväsleivät ja mehut maistuivat niin hyviltä ojanpenkalla istuessamme. Paluumatka sujui yhtä reippaasti kuin menomatkakin, eivätkä päivänkakkarat olleet moksiskaan reppureissusta.

Hetki sitten otetuissa kuvissa Hangon kaupungin puistotyöntekijät ahkeroivat 30 asteen hellesäässä. He olivat rakentamassa kirkolle johtavien portaiden alapäähän jo perinteeksi tulleita petuniakukkapylväitä. Kesän kuluessa petuniat kasvavat ja täyttävät upealla kukinnallaan koko kasvualustan. Muutenkin Hangon kaupungin puistoissa on ollut alkukeväästä lähtien runsaasti kauniita istutuksia, joihin on liittynyt myös mielenkiintoisia ympäristötaideteoksia, kuten puistolammen vesihiisi sekä lammen ”syvyyksistä” pinnalle kellumaan noussut Ahti vedenhaltija. Puistolammen (Parkdammen) pinnan peittää vielä kesäkuun aikana aivan mahtava lumpeiden kukinta. Kannattaa ehdottomasti tulla katsomaan!

Sateenkaaribalsami (Impatiens hawkeri) viihtyy puolivarjoisella tai aurinkoisella paikalla, ei kuitenkaan paahtavassa auringonpaisteessa. Tämä hallanarka kesäkukka pitää tasaisesta kastelusta ja säännöllisestä lannoittamisesta. Sateenkaaribalsami sopii käytettäväksi sekä sisäkukkana että ulkoistutuksissa.

Myös Guinea-Liisan nimellä tunnettu sateenkaaribalsami sopii hyvin myös sekaistutuksiin

Tähtisilmä (Osteospermum ecklonis) tunnetaan myös nimellä espanjanmarketta. Se viihtyy parhaiten kosteahkossa maassa aurinkoisella ja lämpimällä kasvupaikalla. Kasvia on lannoitettava ja kasteltava säännöllisesti, joskin se kestää hetkellistä kuivuuttakin. Kuihtuneet kukat on syytä poistaa ajoittain. Tähtisilmä soveltuu hyvin kukkaryhmiin sekä parvekkeiden ja verantojenkin koristeeksi.

Pystykasvuinen ja kiiltävä lehtinen tähtisilmä kasvaa noin 35-40 cm korkuiseksi

Pistokaslisätty daalia (Dahlia hybr.) on kaunis kesäkukka, joka muistuttaa kasvutavaltaan vanhoja mukuladaalioita. Ruukku- ja ryhmäkasveiksi kasvatettavat tarhadaaliat ovat usein pistokaslisättyjä. Kasvi viihtyy aurinkoisessa tai puolivarjoisessa paikassa, kunhan sitä muistaa kastella ja lannoittaa säännöllisesti.

Ruukkudaalian kuihtuneet kukat poistetaan

Orvokit menestyvät sekä varjoisilla että aurinkoisilla kasvupaikoilla, mutta eivät kuitenkaan kaikkein paahteisimmilla paikoilla

Orvokki vaatii runsasta kastelua, mutta jatkuvaa märkyyttä on vältettävä

Pitkäksi venähtänyt orvokkikasvusto voidaan uusia leikkaamalla se lyhyeksi

Kuihtuneet kukat poistetaan

Rusokirsikka (Prunus sargentii)

Oma PIHA -lehden uusimmassa numerossa on kaksikin kiinnostavaa kirsikka-artikkelia: on Marja Aaltosen kirjoitus syötävistä kirsikoista ja Aarno Kasvin juttu koristekirsikoista.

More is more, kuten Krista Siegfrids toteaa.

Nyt onkin rusokirsikoiden kukinta kauneimmillaan Etelä-Suomessa. Nämä kuvat on otettu Espoosta, aivan Lippulaivan ostoskeskuksen vierestä. Tavallisinkin lähiö ylenee unenomaiseksi hattarapuistoksi, kun rusokirsikoita on näin monta yhdessä.

Puhkeavat lehdet ovat hienon väriset hempeiden kukkien rinnalla.

Koskaan ei ole liian myöhäistä istuttaa rusokirsikkaa puutarhaan. Niinpä lopetan tähän ja lähden kirsikkaostoksille, omassa pihassani ei tätä nimittäin vielä ole.

Antoisia istutushetkiä kaikille muillekin!

Ai niin, keskiviikkona katsoessani Trädgårdsonsdag-ohjelmaa harmittelin sitä, että muuten niin kivassa ohjelmassa oli paha moka. Istutettiin kirsikkapuu, mutta kastelu unohtui. Paljasjuurinen puu pitää ehdottomasti pitää vesisaavissa kuopan kaivamisen ajan ja kuopan pohjalle on lorotettava kunnolla vettä ennen puun siihen laittamista. Nimittäin jos puun hiusjuuret kuivuvat, voi kaiken toivon heittää. Ei se ime vettä paksuilla juurillaan, vaan ne ovat ankkuroitumista varten. Hiusjuurten täytyy myös päästä heti kosketuksiin kostean mullan kanssa istutuskuoppaan päästyään. Lopuksi, kun kuoppa on täytetty mullalla, kaadetaan päälle ainakin viisi kastelukannullista vettä, vaikka istutuspäivänä sattuisikin satamaan.

Hangon kaupungin puistolammella Ahti on noussut valtakunnastaan. Viime maanantaina (13.5.) lammella käydessäni totesin itsensä vedenhaltijan eli Ahdin kelluvan keskellä lampea vihreä ahdinpartainen (viittaa vedessä kasvavaan kasviin) puku päällään ja kolmiteräinen atrain vasemmassa kädessään. Haltijan päässä oleva kruunu välkehti kirkkaassa auringonpaisteessa. Iäkkään haltijan pitkä, vaaleaksi muuttunut parta on ollut aikoinaan kaiketi myös samaa vihreää ahdinpartaa, jota näkee rantavedessä huojuvan rantakiviin kiinnittyneenä. (Tässä jutussa on vain oletettu, että materiaali on ahdinpartaa, jolta se ainakin näyttää)

Ahti aina arvelevi, rahojansa raksuttavi, helkyttävi hopeitansa

Kun puistolammen jää alkoi huhtikuussa sulaa, monen lajin vesilintuja ilmestyi heti pieniin sulapaikkoihin. Lintuja onkin ollut runsaasti pitkin kevättä, kun olen käynyt niitä kuvaamassa. Mutta viime maanantaina, ei ainuttakaan vesilintua! Oliko Ahti niin pelottava, että kaikki linnut häipyivät? Toivottavasti ei!. Jospa Ahti olikin ilmestynyt lammella soutelevien puistotyöntekijöiden toimesta vähän ennen käyntiäni, jolloin linnut saattoivat pelästyä outoa toimintaa. Keväisinhan lammella on ollut useita vesilintupoikueita. Ja kesäkuun lopulla lähes koko lammenpinnan peittää lumpeenkukat.

Ahdin asusteen materiaalia ahdinpartaa voi nähdä huojuvan aaltojen mukana vesirajassa kiviin kiinnittyneenä

Puistolammen rannalla on pieniä valkovuokkokasvustoja

Lammessa kasvaa osmankäämejä, joiden viimevuotisissa ”patukoissa” on vielä tuhansittain siemeniä jäljellä

Vedenpinnan alla kasvaa jo uusia lumpeenlehtiä

Pitkä, pitkä talvi on takana ja kevät on tosiasia. Sen todistavat maasta ponnistavat sipulikukat. Syksyn vesisateissa maahan pistetyt pienet sipulit osoittavat voimansa. Eivät kuolleet märkyyteen eikä pannut pakkanen, vaan nyt palkitsevat syksyn työt.

Nyt meidän penkit hohtavat sinivalkoisina, kun ensimmäisenä ovat kukkaan puhjennneet kirjokevättähdet. Vappuna jäi lippu nostamatta salkoon, mutta kukkien loiste käyköön korvikkeena.

Ne olivat viime syksynä Oma PIHAn kestotilaajien lahjana oli 100 kappaletta kirjokevättähden (Scilla forbesii). Tänä keväänä asiakaslahjana ovat olleet siperiankurjenmiekan mukulat. Kestotilaajat ovat tilanneet niitä ahkerasti, ja ne ovat pian postituksessa.

Pitkään jatkuneiden pakkasöiden takia ainakin pari viikkoa myöhässä ollut kevät on vihdoinkin saanut vauhtia, kun lämpötila näyttää pysyttelevän  nyt yölläkin plussan puolella ja päivät ovat olleet melko aurinkoisia, mutta toisaalta vettäkin on välillä ropsauttanut sopivasti. Varsinkin sateiden takia lumet alkoivat sulaa todella ripeästi. Eikä aikaakaan, kun eteläänpäin olevan kukkamaarinteen mullasta työntyneet ensimmäiset krookukset avasivat jo kukkansa. Elämän ja kasvun kevät, mielestäni vuodenajoista parhain, on saapunut!

Krookukset eli sahramit kuuluvat kurjenmiekkakasvien heimoon

Suurin osa krookuslajikkeista on kotoisin Välimeren seuduilta

Kevätaurinko on ruskistanut suojaamattoman (olisi pitänyt suojata varjostuskankaalla) kartiovalkokuusen neulasia

Vanhana lääkekasvina tunnetun mehitähden murskatuista lehdistä on valmistettu uutetta, jolla on hoidettu mm. palohaavoja ja hyönteisten pistoja

Jotkin ötökät tai ehkä isommatkin otukset ovat ehtineet jo pureskelemaan tulppaanien lehtiä

Vuorenkilpien taustalla olevassa valurautapadassa hopealankojen keskellä kukkivat mahdollisia yöpakkasiakin kestävät tetenarsissit.

Yllä olevat kuvat on otettu 21.4.2013 Lappohjassa Hankoniemellä.

Kirjokevättähti (Scilla forbesii)

Kevät etenee mahdottoman pieni askelin, hyvä kun sitä edes huomaa. Talvi pitää sinnikkäästi kiinni, pakkanen ja lumi pysyvät kiusanamme. Kevään tulon tietää ainakin siitä, että pidetään puutarhamessuja. Messukevät alkoi viime viikonloppuna Turussa, huomenna alkavat Helsingin messut ja seuraavana viikonloppuna ovat Lahden messut. Näissä kaikissa Oma piha -lehti oli ja on mukana.

Krookuksia ruusupensaan alla

Onneksi kevät saattaa löytyä myös (suhteellisen) lumettomilta eteläseinustoilta. Kun saavuin pääkaupunkiseudulle, ilahduin näistä näyistä: kevättähdet ja krookukset kukkivat jo ja idänsinililjatkin ovat nupulla!

Kai se sitten on kevät!

Tervetuloa messuille, tulkaahan tervehtimään!

Vaikka linnunpöntöt kehotetaan puhdistamaan ja huoltamaan jo helmikuussa, ehtii asian hoitaa myöhässä olevan kevään takia vieläkin, kunhan toimeen tartutaan heti. Kovat yöpakkaset ovat hillinneet pihapiirissä viihtyvien lintujen intoa aloittaa vielä pesänrakennuspuuhia. Sen sijaan pieni pakkanen on oikein sopiva ilma ryhtyä tyhjentämään edellisten vuosien pesäjätteet pois pöntöstä, koska mahdolliset lintukirputkaan eivät silloin hypi silmille. Pöntöissä saattaa olla myös talven jäljiltä ulostekasoja, jos linnut ja oravat ovat pitäneet niitä yöpymis- ja suojapaikkoina kylminä pakkasöinä.

Kirjosieppo on valloittanut pesäpaikakseen luonnonpuusta tehdyn pöntön

Umpilahot ja huonokuntoiset pöntöt on syytä poistaa, sillä nehän saattavat pudota puusta kesken pesimäkauden. Uusia pönttöjä voi hankkia tavarataloista tai tehdä itse. Hyviä rakennusohjeita erilaisten pönttöjen tekoon löytyy mm. BirdLife Suomen nettisivuilta (www.birdlife.fi). Pönttöjen kiinnittämisessä ei yleensä tarvita tikkaita, koska vain parin metrin korkeus riittää hyvin esim. tiaisille ja kirjosiepolle. Koska lentoaukon ilmansuunnallakaan ei ole väliä, pöntöt voi asetella siten, että pihan oleskelupaikoilta saattaa seurata lintujen keväisiä pesintätouhuja.

Voiko linnunpönttö kauniimpi ollakaan? Mutta moni kakku päältä kaunis, koska ainakin pohjan pitäisi olla upotettu seinien sisään

Käenpiika kävi viikon aikana usein tutkimassa tätä vanhaa pönttöä, muttei ryhtynyt pesintään, koska pönttö oli liian rauhattomalla paikalla

Ärhäkäs kirjosieppo kävi tietysti tutkimassa jokaisen pöntön, mutta tässä vanhassa pöntössä on sille aivan liian suuri lentoaukko

Sinitiainen pitää luonnonkoloon tekemänsä pesän puhtaana kantamalla ulosteet ”pihanperälle”

Veden äärellä olevaan telkän pönttöön tulee olla esteetön lentoreitti