Ihan pihalla

Sateenkaaribalsami (Impatiens hawkeri) viihtyy puolivarjoisella tai aurinkoisella paikalla, ei kuitenkaan paahtavassa auringonpaisteessa. Tämä hallanarka kesäkukka pitää tasaisesta kastelusta ja säännöllisestä lannoittamisesta. Sateenkaaribalsami sopii käytettäväksi sekä sisäkukkana että ulkoistutuksissa.

Myös Guinea-Liisan nimellä tunnettu sateenkaaribalsami sopii hyvin myös sekaistutuksiin

Tähtisilmä (Osteospermum ecklonis) tunnetaan myös nimellä espanjanmarketta. Se viihtyy parhaiten kosteahkossa maassa aurinkoisella ja lämpimällä kasvupaikalla. Kasvia on lannoitettava ja kasteltava säännöllisesti, joskin se kestää hetkellistä kuivuuttakin. Kuihtuneet kukat on syytä poistaa ajoittain. Tähtisilmä soveltuu hyvin kukkaryhmiin sekä parvekkeiden ja verantojenkin koristeeksi.

Pystykasvuinen ja kiiltävä lehtinen tähtisilmä kasvaa noin 35-40 cm korkuiseksi

Pistokaslisätty daalia (Dahlia hybr.) on kaunis kesäkukka, joka muistuttaa kasvutavaltaan vanhoja mukuladaalioita. Ruukku- ja ryhmäkasveiksi kasvatettavat tarhadaaliat ovat usein pistokaslisättyjä. Kasvi viihtyy aurinkoisessa tai puolivarjoisessa paikassa, kunhan sitä muistaa kastella ja lannoittaa säännöllisesti.

Ruukkudaalian kuihtuneet kukat poistetaan

Orvokit menestyvät sekä varjoisilla että aurinkoisilla kasvupaikoilla, mutta eivät kuitenkaan kaikkein paahteisimmilla paikoilla

Orvokki vaatii runsasta kastelua, mutta jatkuvaa märkyyttä on vältettävä

Pitkäksi venähtänyt orvokkikasvusto voidaan uusia leikkaamalla se lyhyeksi

Kuihtuneet kukat poistetaan

Rusokirsikka (Prunus sargentii)

Oma PIHA -lehden uusimmassa numerossa on kaksikin kiinnostavaa kirsikka-artikkelia: on Marja Aaltosen kirjoitus syötävistä kirsikoista ja Aarno Kasvin juttu koristekirsikoista.

More is more, kuten Krista Siegfrids toteaa.

Nyt onkin rusokirsikoiden kukinta kauneimmillaan Etelä-Suomessa. Nämä kuvat on otettu Espoosta, aivan Lippulaivan ostoskeskuksen vierestä. Tavallisinkin lähiö ylenee unenomaiseksi hattarapuistoksi, kun rusokirsikoita on näin monta yhdessä.

Puhkeavat lehdet ovat hienon väriset hempeiden kukkien rinnalla.

Koskaan ei ole liian myöhäistä istuttaa rusokirsikkaa puutarhaan. Niinpä lopetan tähän ja lähden kirsikkaostoksille, omassa pihassani ei tätä nimittäin vielä ole.

Antoisia istutushetkiä kaikille muillekin!

Ai niin, keskiviikkona katsoessani Trädgårdsonsdag-ohjelmaa harmittelin sitä, että muuten niin kivassa ohjelmassa oli paha moka. Istutettiin kirsikkapuu, mutta kastelu unohtui. Paljasjuurinen puu pitää ehdottomasti pitää vesisaavissa kuopan kaivamisen ajan ja kuopan pohjalle on lorotettava kunnolla vettä ennen puun siihen laittamista. Nimittäin jos puun hiusjuuret kuivuvat, voi kaiken toivon heittää. Ei se ime vettä paksuilla juurillaan, vaan ne ovat ankkuroitumista varten. Hiusjuurten täytyy myös päästä heti kosketuksiin kostean mullan kanssa istutuskuoppaan päästyään. Lopuksi, kun kuoppa on täytetty mullalla, kaadetaan päälle ainakin viisi kastelukannullista vettä, vaikka istutuspäivänä sattuisikin satamaan.

Hangon kaupungin puistolammella Ahti on noussut valtakunnastaan. Viime maanantaina (13.5.) lammella käydessäni totesin itsensä vedenhaltijan eli Ahdin kelluvan keskellä lampea vihreä ahdinpartainen (viittaa vedessä kasvavaan kasviin) puku päällään ja kolmiteräinen atrain vasemmassa kädessään. Haltijan päässä oleva kruunu välkehti kirkkaassa auringonpaisteessa. Iäkkään haltijan pitkä, vaaleaksi muuttunut parta on ollut aikoinaan kaiketi myös samaa vihreää ahdinpartaa, jota näkee rantavedessä huojuvan rantakiviin kiinnittyneenä. (Tässä jutussa on vain oletettu, että materiaali on ahdinpartaa, jolta se ainakin näyttää)

Ahti aina arvelevi, rahojansa raksuttavi, helkyttävi hopeitansa

Kun puistolammen jää alkoi huhtikuussa sulaa, monen lajin vesilintuja ilmestyi heti pieniin sulapaikkoihin. Lintuja onkin ollut runsaasti pitkin kevättä, kun olen käynyt niitä kuvaamassa. Mutta viime maanantaina, ei ainuttakaan vesilintua! Oliko Ahti niin pelottava, että kaikki linnut häipyivät? Toivottavasti ei!. Jospa Ahti olikin ilmestynyt lammella soutelevien puistotyöntekijöiden toimesta vähän ennen käyntiäni, jolloin linnut saattoivat pelästyä outoa toimintaa. Keväisinhan lammella on ollut useita vesilintupoikueita. Ja kesäkuun lopulla lähes koko lammenpinnan peittää lumpeenkukat.

Ahdin asusteen materiaalia ahdinpartaa voi nähdä huojuvan aaltojen mukana vesirajassa kiviin kiinnittyneenä

Puistolammen rannalla on pieniä valkovuokkokasvustoja

Lammessa kasvaa osmankäämejä, joiden viimevuotisissa ”patukoissa” on vielä tuhansittain siemeniä jäljellä

Vedenpinnan alla kasvaa jo uusia lumpeenlehtiä

Pitkä, pitkä talvi on takana ja kevät on tosiasia. Sen todistavat maasta ponnistavat sipulikukat. Syksyn vesisateissa maahan pistetyt pienet sipulit osoittavat voimansa. Eivät kuolleet märkyyteen eikä pannut pakkanen, vaan nyt palkitsevat syksyn työt.

Nyt meidän penkit hohtavat sinivalkoisina, kun ensimmäisenä ovat kukkaan puhjennneet kirjokevättähdet. Vappuna jäi lippu nostamatta salkoon, mutta kukkien loiste käyköön korvikkeena.

Ne olivat viime syksynä Oma PIHAn kestotilaajien lahjana oli 100 kappaletta kirjokevättähden (Scilla forbesii). Tänä keväänä asiakaslahjana ovat olleet siperiankurjenmiekan mukulat. Kestotilaajat ovat tilanneet niitä ahkerasti, ja ne ovat pian postituksessa.

Pitkään jatkuneiden pakkasöiden takia ainakin pari viikkoa myöhässä ollut kevät on vihdoinkin saanut vauhtia, kun lämpötila näyttää pysyttelevän  nyt yölläkin plussan puolella ja päivät ovat olleet melko aurinkoisia, mutta toisaalta vettäkin on välillä ropsauttanut sopivasti. Varsinkin sateiden takia lumet alkoivat sulaa todella ripeästi. Eikä aikaakaan, kun eteläänpäin olevan kukkamaarinteen mullasta työntyneet ensimmäiset krookukset avasivat jo kukkansa. Elämän ja kasvun kevät, mielestäni vuodenajoista parhain, on saapunut!

Krookukset eli sahramit kuuluvat kurjenmiekkakasvien heimoon

Suurin osa krookuslajikkeista on kotoisin Välimeren seuduilta

Kevätaurinko on ruskistanut suojaamattoman (olisi pitänyt suojata varjostuskankaalla) kartiovalkokuusen neulasia

Vanhana lääkekasvina tunnetun mehitähden murskatuista lehdistä on valmistettu uutetta, jolla on hoidettu mm. palohaavoja ja hyönteisten pistoja

Jotkin ötökät tai ehkä isommatkin otukset ovat ehtineet jo pureskelemaan tulppaanien lehtiä

Vuorenkilpien taustalla olevassa valurautapadassa hopealankojen keskellä kukkivat mahdollisia yöpakkasiakin kestävät tetenarsissit.

Yllä olevat kuvat on otettu 21.4.2013 Lappohjassa Hankoniemellä.

Kirjokevättähti (Scilla forbesii)

Kevät etenee mahdottoman pieni askelin, hyvä kun sitä edes huomaa. Talvi pitää sinnikkäästi kiinni, pakkanen ja lumi pysyvät kiusanamme. Kevään tulon tietää ainakin siitä, että pidetään puutarhamessuja. Messukevät alkoi viime viikonloppuna Turussa, huomenna alkavat Helsingin messut ja seuraavana viikonloppuna ovat Lahden messut. Näissä kaikissa Oma piha -lehti oli ja on mukana.

Krookuksia ruusupensaan alla

Onneksi kevät saattaa löytyä myös (suhteellisen) lumettomilta eteläseinustoilta. Kun saavuin pääkaupunkiseudulle, ilahduin näistä näyistä: kevättähdet ja krookukset kukkivat jo ja idänsinililjatkin ovat nupulla!

Kai se sitten on kevät!

Tervetuloa messuille, tulkaahan tervehtimään!

Vaikka linnunpöntöt kehotetaan puhdistamaan ja huoltamaan jo helmikuussa, ehtii asian hoitaa myöhässä olevan kevään takia vieläkin, kunhan toimeen tartutaan heti. Kovat yöpakkaset ovat hillinneet pihapiirissä viihtyvien lintujen intoa aloittaa vielä pesänrakennuspuuhia. Sen sijaan pieni pakkanen on oikein sopiva ilma ryhtyä tyhjentämään edellisten vuosien pesäjätteet pois pöntöstä, koska mahdolliset lintukirputkaan eivät silloin hypi silmille. Pöntöissä saattaa olla myös talven jäljiltä ulostekasoja, jos linnut ja oravat ovat pitäneet niitä yöpymis- ja suojapaikkoina kylminä pakkasöinä.

Kirjosieppo on valloittanut pesäpaikakseen luonnonpuusta tehdyn pöntön

Umpilahot ja huonokuntoiset pöntöt on syytä poistaa, sillä nehän saattavat pudota puusta kesken pesimäkauden. Uusia pönttöjä voi hankkia tavarataloista tai tehdä itse. Hyviä rakennusohjeita erilaisten pönttöjen tekoon löytyy mm. BirdLife Suomen nettisivuilta (www.birdlife.fi). Pönttöjen kiinnittämisessä ei yleensä tarvita tikkaita, koska vain parin metrin korkeus riittää hyvin esim. tiaisille ja kirjosiepolle. Koska lentoaukon ilmansuunnallakaan ei ole väliä, pöntöt voi asetella siten, että pihan oleskelupaikoilta saattaa seurata lintujen keväisiä pesintätouhuja.

Voiko linnunpönttö kauniimpi ollakaan? Mutta moni kakku päältä kaunis, koska ainakin pohjan pitäisi olla upotettu seinien sisään

Käenpiika kävi viikon aikana usein tutkimassa tätä vanhaa pönttöä, muttei ryhtynyt pesintään, koska pönttö oli liian rauhattomalla paikalla

Ärhäkäs kirjosieppo kävi tietysti tutkimassa jokaisen pöntön, mutta tässä vanhassa pöntössä on sille aivan liian suuri lentoaukko

Sinitiainen pitää luonnonkoloon tekemänsä pesän puhtaana kantamalla ulosteet ”pihanperälle”

Veden äärellä olevaan telkän pönttöön tulee olla esteetön lentoreitti

Pajunkissat ovat korvaamattomia pääsiäiskoristeina ja palmusunnuntaina lasten virpomiskimpuissa, joihin yleisimmin kerätään jo talvella kissa-asteelle ehtineitä kiiltopajun voimakkaasti kiiltäviä, punaruskeita oksia, jotka jo sellaisenaankin ovat varsin koristeellisia. Eilen tikkutiistaina (siis päivänä, jona perinteen mukaan entisaikaan vuoltiin sytyketikkuja pääsiäistulille) etsin pajunkissoja merenrannan pensaikosta, mutta kovin oli vähän kissoja pajujen oksilla. Vain siinä rannalla olevassa pajupensaassa, joka sijaitsi erään mökin pihapiirin rajamailla, oli pulleita kissoja, ja niinpä tyydyin vain ottamaan niistä kuvia sinitaivasta vasten.

Kissoja merenrannan pajupensaassa

Pulleita kissoja kiiltopajun koristeellisissa oksissa

Suomen luonnossa kasvaa ainakin 29 eri pajulajia. Maailman mittakaavassa pajulajeja on tunnistettu jo yli 300 ja todellisuudessa erilaisten pajujen määrä on paljon suurempikin, koska pajut risteytyvät helposti keskenään. En tiedä, mistä pajulajista oli kyse, kun seurasin Helsingin Tervasaaressa noin puolitoista viikkoa sitten sinitiaisia nokkimassa innokkaasti 3-4 metrin korkeudella olleita pajunkissoja. En ole koskaan aiemmin havainnut vastaavaa. Ilmeisesti linnut kuitenkin saivat niistä jotakin ravintoa. Ehkä joku asiantuntija voisi selittää asiaa.

Sinitiainen pajunkissojen kimpussa

Todettakoon myös, että noin kuukauden kuluttua kukkiva, pajuihin kuuluva raita on vapun ajan korein ja värikkäin ilmestys luonnossamme. Sen kissojen yksittäisissä kukissa on paljon mettä ja siitepölyä, jotka houkuttelevat hyönteisiä. Kukinnot ovat lähes elinehto aikaisin keväällä liikkeelle lähteville perhosille ja muille ötököille. Alimmainen kuva neitoperhosen vierailusta raidan kukinnolla on otettu 27.4.2011. Ehtiiköhän raidan kissat kukkaan tänä vuonna vappuun mennessä?

Neitoperhonen pajuihin kuuluvan raidan kukinnolla

Näyttely on tänä vuonna käytävässä.

Helsingin kasvitieteellisessä puutarhassa on meneillään vuotuinen Tulppaanien lumo -näyttely 24.3 saakka. Nettikauppa Villi niitty, joka myös myy vanhojen sipulikukkien sipuleita ja mukuloita, on hyötänyt sipulit kukkaan juuri näyttelyä varten. Esillä on historiallisia lajikkeita 1500-luvulta alkaen ja villilajeja, joita harvemmin meillä tavataan.

Vesa Leivo Villi niitystä kertoo rembrandt-tulppaanien historiasta.

Tulipa bifloriformis on tulppaanin villilaji, jolla ei ole suomenkielistä nimeä.

Usein puhutaan kasvitieteellisestä tulppaaneista, kun oikeasti tarkoitetaan villilajeja. Harhaanjohtava nimitys lienee tullut vieraista kielistä, ainakin ruotsiksi nimitys on ”botaniska tulpaner” ja englanniksi ”botanical tulips”, yhtä virheellisiä nekin. Jokainen kasvi, oli se sitten villi tai jalostettu laji, on yhtä kasvitieteellinen! Jokaisella on oma kasvitieteellinen nimensä.

Balkaninvuokon (Anemone blanda ’Blue Shades’) avautuva kukka.

Näyttelyssä kannattaa ilman muuta piipahtaa, loppuviikosta on kukassa eri lajeja kuin nyt näyttelyn alkajaisiksi. Näyttelyyn pääsee normaalin sisäänpääsylipun hinnalla, samalla kannattaa katsoa kaikki kasvihuoneet läpi – nyt on esimerkiksi runsaasti orkideoja kukassa.

Hankoniemen maisemia verhosi tänään aamusta alkaen sankka usva, mikä ei ollut hälvennyt vielä keskipäivälläkään, kun ajelimme kauppareissulle Tammisaareen. Usvasta huolimatta jäin hetkeksi kameroineni kiertelemään vanhan kaupungin kapeita katuja. Tuon alueen useimmat säilyneet rakennukset ovat peräisin 1700-luvun lopulta ja 1800-luvulta. Historia ulottuu kuitenkin 1500-luvun pieneen Tammisaaren kalastajakylään, jolle kuningas Kustaa Vaasa antoi kaupunkioikeudet samalla kuin Helsingillekin. Tämä paikka oli taitavien käsityöläisten asuinaluetta, mistä kertovat katujen nimetkin, kuten Sepänkatu, Nahkurinkatu, Hatuntekijänkatu, Hansikkaantekijänkatu ja Liinakankurinkatu. Tammisaaren vanha kaupunki antaa oivan kuvan keskiaikaisesta kaupunkirakenteesta.

Tammisaaren vanhaa kaupunkia kuvattuna Kalatorilta usvan seasta erottuvan kirkon suuntaan

Tästä ikkunasta taidemaalari Helene Schjerfbeck, joka muutti Tammisaareen vuonna 1925, katseli Kalatorin tapahtumia.

Raippatuomion saaneiden rikollisten rangaistukset pantiin 1700-luvun alkupuolelta lähtien 1840-luvulle saakka julkisesti täytäntöön sitomalla heidät häpeäpaaluun varoitukseksi kaikille

Tämä polkupyörä ”kuljetti” koko viime kesän tuoreita kukkasia kesäravintola Knipanin lähellä sijaitsevassa puistossa

Venäläisen seurapiirin kylpyläksi vuonna 1903 rakennettu kolmikerroksinen tiilirakennus toimi 1960-luvun lopulle saakka kaupunkilaisten yleisenä saunana

Aivan kanadanhanhelta näyttävä lintu köllöttelee jo ikkunassa, vaikka kevätmuutto pitäisi olla vasta huhti-toukokuussa

Suosittu kesäkahvila Café Gamla Stan avautuu jälleen huhtikuun 20. päivänä

Usva hälveni, kirkko näkyy! Uusklassismia edustavan harmaakivikirkon rakentaminen alkoi vuonna 1651. Nykyisen ilmeensä kirkko sai vuonna 1821 sattuneen tulipalon jälkeen tehdyissä korjauksissa